Project Description
MUISTO
Joki virtaa allani,
sen syvyydet hukuttavat sieluni.
Tuskin pysyn enää pystyssä.
Taivas ei minua pidättele,
ja tähdet pettävät minua.
Ei, eivät ne ole ylläni
vaan alhaalla syvyydessä . . .
– Olenko? Olen!
Tulen aalloksi
muistojen virtaan . . .
– sulaudun virtaavaan veteen.
(Juan Ramón Jimenéz)
Suom. Tuula Lappalainen
EL RECUERDO
El río pasa por debajo
de mi alma, socavándome.
Apenas me mantengo
en mi. No me sostiene
el cielo. Las estrellas
me engañan; no están
arriba, sino abajo, allá en el fondo . . .
– ¿Soy? !Seré!
Seré, hecho onda
del río del recuerdo . . .
-!Contigo, agua corriente!
TEOS
Meri, kaiken keskellä, tyynenä illan hämyssä
sen värit vaihtuvat,
niin kuin elämä, aina alastomuuteen.
Kaikkialla hiljaisuus, yksinäisyys.
Rannalla tuskin ketään,
ken palannut menneisyydestä
ei näe enää mitään.
Olen vaipunut uniini,
jotka kantavat minut
kauemmaksi, kauemmaksi
yhä kauemmaksi, ihmeellisiin maihin
merien taa.
(Juan Ramón Jimenéz)
Suom. Tuula Lappalainen
LA OBRA
El mar, en mediadio, quieto con la tarde,
cuyo ocaso se cambia los colores,
como una vida, hasta su desnudez.
Silencio, soledad en tomo.
Apenas, por la playa,
alguien, que ha vuelto por lo de antes
sin ver ya más -.
Yo, en mi, soñando
más, más,más. Más, más, más soñado
en las tierras estrañas, tras el mar.
RANNALLA
En tiedä,
miten pääsisin
tämän päivän rannalta
huomisen rantaan.
Virta vie tämän illan todellisuudesta realidad
toivottomuuden mereen.
Katson itään, länteen.
Katson etelään ja pohjoiseen. . .
norte. . . .
Koko kultainen todellisuus,
joka oli vallannut sieluni
putoaa kuin laaja avaruus,
pirstoutuu palasiksi.
. . . En tiedä,
miten pääsisin. . .
(Juan Ramón Jimenéz)
Suom. Tuula Lappalainen
EN LA ORILLA
Yo no sé cómo salta
desde la orilla de ho
a la orilla de mañana.
El río se lleva, mientras la
de esta tarde, a mares sin esperanza.
Miro al oriente, al poniente,
miro al sur y miro al norte. . . .
Toda la verdad dorada
que cercaba al alma mía,
cual con un cielo completo,
se cae, partida y falsa.
. . . Yo no sé
cómo saltar. . .
UNEKSITTU NOCTURNE
Maa vie yli maan;
sinä, meri
viet läpi taivaan.
Miten varmasti hopeisina ja kultaisina tuikkien
näyttävät tähdet meille tien.
Voisi kuvitella,
että maa on ruumiin tie
ja meri sielun –
Niin – näyttää kuin sielu
matkaisi yksin meren yli;
on kuin ruumis olisi jäänyt
rannalle yksin, sielutta,
masentuneena, kylmissään
kuoleman jäykistämänä hyvästejä ottaen.
Miten samanlainen on matka
meren yli kuin viimeinen matkamme,
matka ikuiseen elämään.
(Juan Ramón Jimenéz)
Suom. Tuula Lappalainen
NOCTURNO SOÑADO
La tierra lleva por la tierra;
más tú, mar
llevas por el cielo.
!Con que seguridad de luz de plata y oro
nos marcan las estrellas la ruta!
Se diría
que es la tierra el camino del cuerpo,
que el mar es el camino del alma –
Si – parece
que es el alma la sola viajera del mar;
que el cuerpo, solo, se quedó allá
en las playas, sin ella
despidiéndola,
pesado, frío, igual que muerto.
!Qué semejante
el viaje del mar al de la muerte,
al de la eterna vida!
Process
Full mural view
Exhibition
Background music: “Waves” by Gill Rossell